T Rossi

Pehr Evind Svinhufvud syntyi Luumäellä 15.12.1861. Lakimieskoulutuksen saanut Svinhufvud valittiin valtiopäiville ensimmäisen kerran 1894. Ensimmäisen sortokauden aikana hänet valittiin perustuslaillisen järjestön Kagaalin johtoon. Svinhufvud toimi useaan otteeseen säätyvaltiopäivien puheenjohtajana, missä ominaisuudessa hän tuomitsi venäläistämistoimenpiteet, jotka olivat ristiriidassa Suomen autonomisen aseman kanssa. Vuonna 1914 Lappeen tuomiokunnan tuomarina toiminut Svinhufvud vangittiin ja karkotettiin Siperiaan. Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen hän palasi Suomeen ja nimitettiin prokuraattoriksi (oikeuskansleriksi). Syksyllä 1917 Svinhufvud. muodosti ns. itsenäisyyssenaatin (hallituksen), joka ryhtyi ajamaan maan valtiollista itsenäistymistä. Se jätti eduskunnalle 4.12.1917 esityksen Suomen julistamisesta riippumattomaksi tasavallaksi. Eduskunta hyväksyi äänestyksen jälkeen esityksen 6.12.1917. Kun punaiset ottivat Helsingin haltuunsa tammikuun lopulla 1918, Svinhufvud siirtyi salaa Saksaan ja sitten Ruotsin kautta Vaasaan johtamaan sinne siirtynyttä senaattia. Vapaussota-kansalaissodan jälkeen Svinhufvud nimitettiin valtionhoitajaksi. Tässä tehtävässä hän noudatti saksalaismyönteistä politiikkaa. Valtiomuototaistelun aikana Svinhufvud kannatti monarkiaa. Saksan kärsittyä tappion 1. maailmansodassa, Svinhufvudin politiikalta putosi pohja ja hän erosi valtionhoitajan tehtävästä 12.12.1918. Svinhufvud palasi uudelleen politiikkaan äärioikeistoa edustavien voimien aktivoitumisen myötä 1930. Tällöin hänestä tuli pääministeri. Seuraavana vuonna hänet valittiin maamme kolmanneksi presidentiksi. Svinhufvudin presidenttikaudella solmittiin hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa ja Suomen ulkopolitiikan keskeisenä tavoitteena oli pohjoismaisen suuntauksen vahvistaminen. Svinhufvud sulki presidenttikaudellaan sosialidemokraatit hallituksen ulkopuolelle, mistä syystä he ottivat päämääräkseen estää hänen uudelleenvalintansa 1937. Sosialidemokraatit onnistuivatkin tässä tavoitteessaan, vaikka vaalin lopputulos oli äärimmäisen tasaväkinen. Presidenttikautensa jälkeen Svinhufvud vetäytyi yksityiselämään Luumäelle, missä hän kuoli 29.2.1944.